Easy and Fun

Miten Marin tennisura alkoi ja mihin se Marin vei? Marin oma tennisura alkoi jo pikkulapsena perheen asuessa Nokialla tennishallin läheisyydessä. Alun perin Marista piti tulla kilpavoimistelija, mutta isän harrastuksen takia Mari valitsi tenniksen. Tavoitteena oli tulla jonain päivänä maailman parhaaksi tennispelaajaksi. Jo junioreissa Mari kuului Suomen tennisjunioreiden parhaimmistoon. Matka vei muiden suomalaisten sen aikaisten tennislupausten tavoin sisäänpääsytesteihin Heinolan Vierumäelle, jonne oltiin perustamassa Dumle tennis- tiimiä. Mari läpäisi sisäänpääsytestit heittämällä ja näin hän viettikin yhteensä neljä vuotta muiden suomalaisten tennislupausten kanssa treenaten ja koulua käyden Vierumäen urheiluopistolla.   Tiimi kiersi harjoittelun ohella ahkerasti ITF-juniorikilpailuja ulkomailla pyrkimyksenä nostaa tiimin jäsenet huippuammattilaisiksi jonain päivänä tulevaisuudessa. Tiimin jäsenistä, Tuomas Ketola, nousikin suomalaisittain korkeimmalle kaksinpelin rankingi

Omaa kilpailukalenteria suunnitellessa kannattaa olla huolellinen ja miettiä juuri itselle sopivia kilpailuja vaikkapa yhdessä oman valmentajan kanssa. On tärkeää, että valitsee omalle taitotasolleen sopivia, mutta kuitenkin riittävän haastavia kilpailuja, jotta kehityskulku jatkuu positiivisena ja saa kokea paljon niin voittamisen riemua, kuin tiukkoja taisteluita ja tappioita. Itseluottamuksen ja omien pelitaitojen kehittymisen sekä innon säilyttämisen ja motivoitumisen kannalta katsottuna on tärkeää, että saat kilpailuista paljon otteluvoittoja. Kun itseluottamus voittojen myötä kasvaa, on helpompaa kohdata kovempia vastustajia ja pärjätä heitä vastaankin entistä paremmin. Kilpailukalenteria kannattaa myös kilpailujen jälkeen muokata joustavasti jatkuvasti, jotta päästään omien pelitaitojen kehittymisen kannalta optimaalisiin valintoihin.

Uuden harjoittelun kilpailun jälkeen voit aloittaa, vaikka jopa samana päivänä, kun kilpailu on päättynyt. Täytyy tietenkin ottaa huomioon riittävä lepo ja palautuminen.  Toisille sopii lyhyempi palautuminen ja rentoutuminen/virkistyminen kuin toisille. Ota sen verran taukoa harjoittelusta kuin itse koet tarpeelliseksi ollaksesi jälleen erinomaisessa kunnossa ja mielentilassa aloittaessasi jälleen harjoittelun. Harjoittelu pitää siis olla kivaa vaikka se olisi rankkaakin.  Harjoittelusta täytyy pitää.  Kaikki eivät tosiaan tarvitse lepotaukoa niin paljon treenaamisesta kuin toiset, joten on loppukevennyksenä todettava, että itse kuuluin siihen ihmisryhmään, joka ei taukoja juuri oikeastaan harjoittelusta tarvinnut. Minulle muodostuikin omina kilpailuaikoinani sellainen tapa, että lähdin pitkälle juoksulenkille kilpailun päättymisen jälkeen. Ikään kuin palkitsin itseni hyvästä kilpailusta juoksemalla. En tietenkään tehnyt näin aina, mutta silloin kuin koin, että energiaa ja virtaa