Siirry pääsisältöön

Millä tavalla fysiikkaa treenattiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa?

Ennen Ranskan avointen pääsarjojen käynnistymistä on kiva vähän kertoa, että millä tavalla fysiikkaa treenattiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Toki kaikki eivät näin treenanneet amatöörimäisesti, mutta minä treenasin.

Nykyajan tennispelaajat treenaavat fysiikkaa ammattimaisemmin

Fysiikkatreenini eroavat nykyajan pelaajien fysiikkatreeneistä paljon. Nykyään pelaajat treenaavat myös fysiikkaa ammattimaisemmin kuin minun peliaikoinani n. reilut 20 vuotta sitten.

Testileireillä kuitenkin käytiin

Ensimmäinen virallinen kosketus tennispelaajan fysiikkaan taisi tulla Vierumäen testileiriltä joskus hyvin nuorena. Meitä testattiin useilla erilaisilla tennispelaajan fysiikkaan sopivilla testeillä. Oli nopeutta, voimaa, lihaskestävyyttä ja kimmoisuutta mittaavia testejä.

Testileirien testituloksia ei tullut hyödynnettyä harjoittelussa

Mutta mitä tapahtui testien jälkeen? Ei mitään. Jokainen meistä testileirillä olijoista jatkoi omia harjoituksiaan kotipaikkakunnallaan. Testien tulokset jäivät ainakin minun osaltani kokonaan hyödyntämättä. Se, etten hyödyntänyt testituloksia omassa harjoittelussani, oli tietysti omaa tyhmyyttäni.

Tennisseuran puolesta tehtiin silloin tällöin kuntosaliohjelmia

Toki omaseurani, TCT, tarjosi minulle aina silloin tällöin erilaisia fysiikkatreenejä, joihin sai osallistua, ja joskus meille seuralaisille tehtiin jopa omat kuntosaliohjelmatkin, joita pystyi sitten omalla ajallaan suorittamaan.

Harjoittelussa korostettiin monipuolisuutta

Seurani tarjoamat fysiikkatreenit koostuivat yhteisestä sählytreenistä, puolentoista tunnin kuntopiiristä viikonloppuisin sekä meille tennispelaajille yhteisesti vedetyistä ns. hyppytreeneistä, jotka olivat kerran viikossa tenniskentällä ja kestivät aina sen puolituntia.  Hyppytreenien vetäjänä toimi tennisvalmentajamme Miku.

Saimme käyttää liikuntapalveluita laajasti

Tämän lisäksi saimme vapaasti hyödyntää tennisseuramme kotihallin kuntosalia ja osallistua kaikkiin jumppiin, mikäli niissä oli vaan tilaa.

Koska rakastin liikuntaa ja halusin kehittyä mahdollisimman hyväksi tennispelaajaksi, hyödynsinkin näitä jumppien ja kuntosalin hyödyntämisen mahdollisuutta melko paljon. Erityisesti useat aerobic-tunnit kuuluivat säännölliseen viikkoharjoitusohjelmaani.

Omat treenini täydensivät yhteisiä fysiikkatreenejä

Toki liikuin paljon muutenkin. Tein hyppytreenejä itsekseni, juoksin lenkkejä ja alamäkivetoja, hypin hyppynarulla, kävin spinningissä, heitin kuntopalloa ja joskus itse tekemääni fysiikkatreeniohjelmaani kuului uintikin. Arkiviikko päättyi mukavasti kilometrin uintiin aina perjantaisin tennistreenien ja spinningin jälkeen.

Palkitsin itseäni treenaamalla

Palkitsin itseäni myös liikunnalla ja treenaamalla. Kun turnaus oli mennyt hyvin, niin saatoin lähteä esimerkiksi pitkälle juoksulenkille siitä ilosta.

Kopioin treenejä muilta

Kopioin myös fysiikkatreenejä paljon muilta. Varsinkin ollessani ulkomailla kilpailemassa. Useasti joku kiva treeni oli kotiin tuotavana, kun olin seurannut kilpakumppaneideni treenaamista niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Fysiikkatreeneistäni puuttui ammattimaisuus ja johdonmukaisuus

Täytyy kuitenkin todeta, että näistä tekemistäni fysiikkatreeneistä oli ammattimaisuus kaukana. Tein aika pitkälti treenejä fiiliksen mukaan. En sen mukaan mikä olisi kehittänyt tennispelaajan fysiikkaani kaikkein eniten. Fysiikkatreenini ei siis ollut tavoitteellista esimerkiksi sen mukaan, miten heikkouteni olisivat parantuneet testejä seuraamalla.

Seuraa tuloksia testaamalla

Suosittelenkin mikäli näin ei vielä ole, että testaat säännöllisesti harjoittelemiasi fyysisiä ominaisuuksia ja testin tulosten perusteella harjoittelet. Näin näkee, onko harjoittelu tuottanut haluamaasi tulosta. Se on mielestäni erittäin tärkeää.

 


 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sponsorointiyhteistyö- Haastattelussa Wilsonin Karri Kauko

Sponsorointi on asia, joka tulee ajankohtaiseksi silloin, kun aloitetaan tavoittelemaan omassa lajissa menestystä ja menestystä on myös jo jonkin verran tullut ennen yhteistyökumppaneiden hakua. Sponsoreita tarvitaan, jotta voidaan esimerkiksi maksaa kalliita valmennus- ja harjoittelukustannuksia ja kilpailla ulkomailla. Urheilun huipun tavoittelu on kallista touhua. Silti varmuutta menestymisestä ei ole. Sekä itse urheilija, että sponsorit, ottavat riskin siinä, että tuleeko menestystä vai ei. Ja on todettava, että suurin osa huipulle pyrkijöistä ei sinne pääse. Silti moni sinne pyrkii ja yhteistyösopimuksia sponsoreiden kanssa solmitaan. Sponsoroitavan ja sponsorin pitää molempien hyötyä yhteistyöstä. Muuten sopimusta ei kannata tehdä. Alla Wilsonin Karri Kaukon haastattelu Wilsonin harjoittamasta sponsorointiyhteistyöstä. Kysymys: Minkälaista yhteistyötä teette suomalaisten tennisjunioreiden kanssa? Karri: ”Teemme välineyhteistyötä suomalaisten tennisjunioreiden kan...

Haastattelussa suomalaisen superlapsitähden, Jan Silvan, äiti, entinen tennispelaaja ja nykyinen tennisvalmentaja, Mari Määttänen

Miten Marin tennisura alkoi ja mihin se Marin vei? Marin oma tennisura alkoi jo pikkulapsena perheen asuessa Nokialla tennishallin läheisyydessä. Alun perin Marista piti tulla kilpavoimistelija, mutta isän harrastuksen takia Mari valitsi tenniksen. Tavoitteena oli tulla jonain päivänä maailman parhaaksi tennispelaajaksi. Jo junioreissa Mari kuului Suomen tennisjunioreiden parhaimmistoon. Matka vei muiden suomalaisten sen aikaisten tennislupausten tavoin sisäänpääsytesteihin Heinolan Vierumäelle, jonne oltiin perustamassa Dumle tennis- tiimiä. Mari läpäisi sisäänpääsytestit heittämällä ja näin hän viettikin yhteensä neljä vuotta muiden suomalaisten tennislupausten kanssa treenaten ja koulua käyden Vierumäen urheiluopistolla.   Tiimi kiersi harjoittelun ohella ahkerasti ITF-juniorikilpailuja ulkomailla pyrkimyksenä nostaa tiimin jäsenet huippuammattilaisiksi jonain päivänä tulevaisuudessa. Tiimin jäsenistä, Tuomas Ketola, nousikin suomalaisittain korkeimmalle kaksinpelin rank...

Tennistä yliopistossa ja tennis ammattina – Haastattelussa Veera Knuuti (os. Nurmi)

  Minulla oli ilo haastatella tenniksen parissa työskentelevää Veeraa. Veera on yksi niistä harvoista suomalaisista tennispelaajista, joka on päässyt Yhdysvaltoihin opiskelemaan täydellä stipendillä tennismenestyksensä ansiosta. Veera kuului University of Coloradon Boulder joukkueeseen vuosina 2004-2008. Täydellä stipendillä opiskelu Yhdysvalloissa yliopistossa on mahdollista, mikäli tennismeriitit ovat riittävät. Veeralle, kuten myös monelle muulle omassa lajissaan hyvin pärjänneelle, yhteistä on se, että lajin harrastaminen on aloitettu jo nuorella iällä. Tenniksen pariin Veera ajautui jo 6-7- vuotiaana isän ja isoveljen harrastuksen innostamana. Kilpailemisen hän aloitti omien sanojensa mukaan ”vasta” 12-vuotiaana. Tenniksen ohella Veera kokeili monia muita lajeja ja liikkui monipuolisesti. Joukkueurheilua olisi silti pitänyt ehdottomasti kokeilla, koska se olisi opettanut Veeran mukaan monia hyödyllisiä taitoja. Harjoitusmäärät olivat Veeran mukaan kohtuullisia. T...